Olen ollut yön junassa, saavumme Kolariin tunnin kuluttua. Tällä kertaa sain nukuttuakin vaikka en ottanut makuupaikkaa - kannattaa varata pikajunasta pc-paikka, siinä osastossa on leveämmät penkit kuin muissa.
Kuuntelen Ensiferumin Finnish Medleytä loopilla eikä se ole kovin viisasta, Karjalan kunnailla -osuus käy aina vollotuttamaan. Mutta juuri siksi kuuntelenkin. Mietin äsken että surettaako se, että olen taas lähdössä pois kotoa. Vaan toisin kuin vähän aikaa sitten, sitä huonetta jossa nukun en oikein osaa mieltää mun omaksi ja alkukotia kodiksi. Ehkä ihan hyvä näin.
Minusta tuli toissapäivänä asuntosäästäjä. Olisi ehkä pitänyt aloittaa heti kun täytin 18, ei ehkä olisi mennyt niin paljon rahaa turhaan sälään, mutta kannattaako tuota murehtia. Vaikka säästäminen ei sinänsä ole mikään velvoite enkä menetä mitään (rahallisesti) jos tiukan paikan tullen otan rahaa asuntosäästötililtä, mutta silti pelottaa että mistä mä nyhjäsen sen minimisumman, 150e per vuosineljännes sitten kun alan opiskella.
Sitten kun mietin säästämistä, alan miettiä kaikkia niitä juttuja joissa olisi voinut lähiaikoina säästää ja mulle tulee vaan paha mieli kun ajattelen että tuosta ja tuostakin olisi voinut karsia ja nyt kun ostelen vähän mitä huvittaa niin milloin oikein opin sitten säästämään ja käyttämään sitä rahaa? Toisaalta mikä helvetin luterilainen käsitys se sellanen on että jos jotain haluaa niin siitä pitää EHDOTTOMASTI KIELTÄYTYÄ vaikka olisi varaakin, eihän huvista saa maksaa!
Nojoo, yritän nyt ottaa sellaisen linjan että asialliset hommat hoidetaan. Niin kuin että kun tulen keväällä kotiin niin pitää pitää vaate- ja kenkävaraston suurkunnostustalkoot, siis pestä ja parsia ja korjata ja vaihdattaa kantalappuja ja lankata ja kiillottaa vaan EI OSTAA UUTTA!
Eilen junaan saapuessa väsytti jo valmiiksi, hakkasin Balduria Tampereelle asti, jossa osasto tyhjeni kokonaan ja tilalle tuli vain äiti kahden noin kuusivuotiaan lapsen kanssa. Ehdin jo valmiiksi surkutella kohtaloani koska olin hetken jo ajatellut että saisin matkustaa osastossa yksin, mutta lapset olivat aika siivosti. Vaihdoin paikkaa käytävän toiselle puolelle koska siellä oli kaksi penkkiä vierekkäin, kaadoin niistä selkänojat, tein takista tyynyn, laitoin korvatulpat korviin ja nukkumatin silmille ja kävin tutimaan.
Heräsin siihen kun paksuissa housuissa tuli kuuma ja nousin pöpperöisenä istumaan. Ilmassa leijaili outo haju, mutta en kiinnittänyt siihen heti huomiota. Katsoin kelloa, olin nukkunut melkein kaksi tuntia. Vasta sen jälkeen aistit lähtivät liikkeelle, katsoin taakseni ja huomasin että toinen lapsista oli ollut nukkumassa takanani olevalla penkkiparilla ja yrjönnyt käytävän puoleiselle penkille, lattialle, syliinsä ja hiuksiinsa aivan järkyttävän kasan oksennusta. En tiedä miten siihen ipanaan edes mahtui niin paljon tavaraa.
Katsoin lasta vähän hämmentyneen näköisenä ja lupauduin katsomaan sen perään kun äitinsä kävi kysymässä ravintolavaunussa siivousvälineitä. Lapsi raukka istui oksennuksen peitossa ja piti pientä pussia kädessään ja tutisi. Haju oli hirveä.
Äiti palasi ja manaili, ravintolavaunun henkilökunnallakaan ei ollut minkäänlaisia siivousvälineitä. Äiti mietti olisiko konduktöörillä jotain tarvikkeita (onhan lentokoneissakin sitä jauhetta!), ja minä lupauduin lähteä etsimään konduktööriä. Aioin kysyä ravintolavaunusta, mutta se oli jo suljettu, niinpä kysyin ravintolavaunussa istuvilta kaljoittelijoilta kondulktöörin sijainnista. Sain vastauksen mutta myös vittuilua siitä, että mitähän se konduktööri osaa asialle tehdä. Eikö se ole junassa sitä varten että se avustaa ongelmatilanteissa? Mikä helvetin mentaliteetti se on että pitää itsepäisesti kiehua omassa liemessään eikä saa edes yrittää pyytää apua ku "mitähän sekään nyt osais asialle tehdä"!
No, sain konduktöörin kiinni ja jopa vapaaehtoisesti katsomaan tilannetta vaikka se olikin heti todennut että "No, vessapaperia on!". Jo ennen kuin olin avannut osaston oven, voivoitteli konduktööri pahaa hajua. NO NIINKÖ! AI ETTÄ OKSENNUS HAISEE? Toisaalta turha sitä konnaria on moittia, jos niillä ei ole mitään aineita tai välineitä niin niillä ei ole. Mutta luulisi että tuo ei voi olla mikään yksittäistapaus varsinkaan kun junassa on ravintolavaunu jossa jengi vetää kännejä.
Konnari vinkkasi mulle että toisessa vaunussa oli tilaa, mutta täällä oli niin isot penkit että päätin jäädä yrjönhajuun, onneksi mulla ei tee se niin pahaa. Pahempaa teki kun tyttö jatkoi yrjöämistä vielä pari tuntia sen jälkeen ja oikein kuuli kun se pinnisteli kun mahassa ei ollut enää mitään. Pelasin Balduria päälle tunnin, viritin pesän uuteen paikkaan kun Seinäjoelta nousi kyytiin ihmisiä joiden paikalla olin ollut ja nukuin vissiinkin viitisen tuntia aamukahdeksaan asti.
Oksennusta ei juuri enää haistanut, pahempi hajuhaitta on tupakkakoppi jossa rappioaddikteja lappaa jatkuvalla syötöllä. En tajua eikö osaston ovi voisi olla vasta kopin oven jälkeen, joka kerta kun ovi avataan niin tänne lehähtää hirvittävä löyhkä.
Vähän aikaa sitten tuli kuulutus että juna on 45 minuuttia myöhässä eikä mua oikein huvita enää pelata tai tehdä mitään muutakaan. Pääsykoekirjoja voisi lueskella, mutta toisen kirjan alussa on jotain moraalifilosofian teoriaa ja jos se pitää oikeasti osata niin en tule pääsemään siitä kokeesta läpi. Olen kiukkuinen teini mutta mua niin inhottaa lukea aineita jotka ei yhtään kiinnosta. Luulin päässeeni siitä eroon jo lukiossa, mutta se oli näköjään harhaluulo. Kaiken kiinnostavankin pohjalla on näköjään aina se toivottavasti yhdentekevä paskaosuus. Mulle filosofia on muutenkin sellanen että kun kuulen pelkän aineen nimen niin mun aivot kääntyy offille ja silmät alkaa luppasta, en oikeastaan tiedä mitään mikä vois kiinnostaa vähempää.
Jes pääsinpä kiukkuamaan.
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
